Karusti kaunista

Tänään aamuna töistä lähtiessäni tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että talvi tulee. Mittari lähenteli nollaa, maa oli kuurassa, hengitys höyrysi. Kaunista oli, myönnetään. Mutta kyllä minä olen sen verran vastarannan kiiski, että en halua ajatella talvea vielä lokakuun alussa! Lumen tuloa saadaan toivottavasti odotella vähintäänkin marraskuulle, kuivia juoksukelejä kaipaisin vielä pitkälle myöhäissyksyyn.

Mutta faktahan se on, että syksy on täällä, kesä meni jo. Syksy on hiljalleen hiipinyt myös kotiini. Mitään suurta ei sisustusrintamalla tapahdu (edelleenkään), koska tykkään kodistani tällaisena. Jotain pientä piristystä kuitenkin aina kaipaan. Tykkään kovasti karun kauniista asioista, siksipä uuteen Annon maljakkoon päätyivät mustuneet ja kuivuneet koiranputket. Kovin varisevia ovat, parempi olla tönimättä niitä. Mutta varsin kauniita kyllä. Sittemmin maljakko on siirtynyt jo ruokapöydälle, missä ne ovat pois pahimmalta vaaravyöhykkeeltä ja pysyvät siten paremmassa kunnossa. 

Vaikka kovasti haraankin talven tuloa vastaan niin täytyy myöntää, että on tässä syksyssä jotain aika ihanaa. Kirpeät aurinkoiset päivät, kuura maassa, kynttilät, villasukat, karu luonto, kutominen, höyryävä teekuppi, ruska, vilttiin kääriytyminen... Jokaisessa päivässä on jotain kaunista ja nautittavaa! Nauti sinäkin!

*Anu