Seitsemän kesämuistoa

Makoisat mansikat

Omenankukkia

Seurasaari

Lomalla Torremolinoksessa

Varpaat meressä

Kesäkukkia laiturilla

Grilliherkkuja

 Sain Stella Vanilja-blogista kivan haasteen, johon oli pakko tarttua. Kukapa ei haluaisi muistella mennyttä kesää?! Haasteen tarkoituksena on siis postata seitsemän kuvaa kesästä. Kuvia etsiesäni huomasin miten vähän minulla on kuvia viime kesältä. Ei tainnut kamera kulkea kovin usein mukana kesän riennoilla. Jotain kesäisiä herkkupaloja kuitenkin löytyi, tässä niistä seitsemän. Kesä oli ihana ja lämmin (kun päästiin kamalan kesäkuun yli), täynnä mukavia muistoja. Nyt odotellaan kärsimättömänä kesää 2015! Onneksi tässä välissä pääsee vielä kerran nauttimaan auringosta ja lämmöstä...

Heitän haasteen Essille Esmeralda's-blogiin ja Sannalle Vanilja-blogiin, mitä kaunista teidän kesässä oli?

Aurinkoista (täällä paistaa!!) torstaita!!


*AnuElina

Nojatuolin paikka

Viime viikolla iski ihan puskista kamala muutosvimma. Sen kohteeksi joutui olohuone. Johan tässä ehti pari kuukautta katsella olohuoneen ensimmäistä versiota, joten oli jo aikakin (!) saada vähän vaihtelua. No, kyllästymisestä ei toki ollut kyse, vaan käytännöllisyyden kaipuusta. Jotenkin vaan tuntui, että sohvan paikka ei ollut oikea. Reippaana naisena tartuin sohvan päätyyn kiinni ja pyöräytin sen toisin päin.

Sohvan kääntäminen teki huoneelle ihmeitä. Tilaa tuli enemmän ja koko huone tuntuu paljon avarammalta. Ja käytännöllisemmältä. Muutoksesta aiheutui sitten akuutti ongelma: Nojatuolin puute. Nyt olisi tilaa ja tarvetta mukavalle sirolle nojatuolille. Nojatuolin paikka olisi tuossa maton vasemmassa etukulmassa (siinä kohtaa mistä toinen kuva on otettu). Siitä olisi mukava katsella TV:ta, joka jää nyt vähän tuonne nurkkaan. Sohvalla makaillessa TV on juuri sopivassa paikassa, mutta välillä telkkua olisi kiva katsoa myös istuen ja vaikka samalla kutoen. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että seuraavan vapaapäivän koittaessa täytyy lähteä huonekalukaupoille tiirailemaan nojatuoleja. Samalla voisin etsiä uutta valaisinta makuuhuoneeseen ja tuolia sekä mattoa eteiseen. 

Alla vielä kuva edellisestä olohuoneen versiosta. Olihan sekin ihan kiva, mutta tämä uusi on toimivampi.

Sohvan kääntämisen lisäksi vaihdoin taulujen paikkoja ja järjestelin uudelleen myös pieniä sisustusesineitä. Maailmankarttataulu oli aikaisemmin makuuhuoneessa, mutta se tuntui jotenkin liian levottomalta pienen huoneen seinällä. Mietin jo taulusta luopumistakin, mutta en vaan raski, sen verran hintavasta taulusta on kyse. Ja jotenkin se vaan sopii tämmöisen maailmanmatkaajan kotiin. Nyt se on edustavalla paikalla olohuoneessa ja sopii siihen mielestäni mainiosti. Jotain pieniä uusia sisustusesineitäkin vilahtelee kuvissa, bongaatko ne? Tuo kuvaushetkellä kärryyn unohtunut objektiivi ei ole yksi niistä. ;)

Nyt siivousrätti ja imuri heilumaan, koska kaveri tulee alkuilasta ensivisiitille uuteen kotiini!
Mukavaa keskiviikkoiltaa!

*AnuElina


Ps. Ai kauhistus, miten rakeisia kuvia. Taas mä valitan tästä bloggaajan perivihollisesta: PIMEYDESTÄ!

Sunnuntain pannukakkuaamiainen

Rilluttelupäivän jälkeen kroppa kaipaa hemmottelua. Tai ehkä se on se sielu, joka sitä kaipausta tuntee. No oli miten oli, eilen aloitin päivän herkkuaamiaisella. Tällä kertaa se ei  vaatinut muuta kuin yhden pilkullisen banaanin, pari kananmunaa ja ripauksen vaniliinisokeria ja kanelia. Näistä aineksista syntyi banaanipannukakut, jotka saivat kylkeensä pensasmustikoita ja ripauksen tomusokeria (kääks, hunaja unohtui!). Paljastettakoon, että kolme ensimmäistä pannukakkua menivät...ööh...pannukakuksi eli pipariksi eli mössöksi. On se nimittäin aika vaativa laji tämä banaanipannukakkujen paisto. Onneksi kaksi viimeistä sain käännettyä pannulla hajottamatta niitä. Pannukakun koolla ja paistolämpötilalla ON väliä, sain taas muistutuksen siitä. Olisikohan aika ostaa sellainen ihan oikea lettupannu? 

Pannukakkujen lisäksi surautin blenderissä joka-aamuisen rahka-marja-smoothien ja juhlan (siis juhlan jälkeisen päivän) kunniaksi annoin itselleni luvan nauttia hedelmät tuoremehun muodossa. Tällä setillä jaksoi pitkälle päivään. Ja myöhäiseksi lounaaksi vetäisin sen perinteisen italialaisen dagen efter-lätyn. Jotta sellainen "terveellinen " sunnuntai oli eilinen. Tänään on taas otettu napakka ote niskasta ja pantu mässyttelylle stoppi.

Tehokasta viikkoa kamut!

*AnuElina

Ihmeellinen blogiperheeni

Taas on juhlittu ja hämmästelty tätä elämää! Eilen vietimme siis Indiedays-päivää aamusta iltaan. Puolen päivän aikaan osallistuin Bloggers' Inspiration Day-tapahtumaan ravintola Sipulin talvipuutarhassa. Siellä tapasin jo ennestään tutuksi tulleita ja myös muutamia uusia siskoja tuttujen blogien takaa. Kolmisen tuntia vierähti oikein rattoisasti kuulumisia vaihdellessa ja pöydän antimista nautiskellessa. Käytiinhän me "aikuiset" sisustusbloggaajat kuuntelemassa myös tietoiskua kuvankäsittelystä, mutta kikatuksen ja supinan määrästä johtuen totesimme, että on viisaampi poistua takavasemmalle ennen kuin meidät poistetaan henkilökunnan toimesta. Ei nuo näppylänpoisto-ohjeistukset (kuvista siis) oikein istu meille koristetyynyjä ja kynttilänjalkoja kuvaaville bloggareille.

Tapahtuman jälkeen pyörähdin pikaisesti kotona vaihtamassa pöksyt pikkumustaan ja lisäsin vähän punaa huuliin. Ja taas menoksi, nimittäin Indiedays Blog Awards-gaalaan. Illan juhlahumussa mukana oli ihana ystäväni K, kiitos avecilleni! Ilta meni samoissa merkeissä kuin päiväkin, ihanien blogisiskojen kanssa rupatellessa sekä herkkuja ja juomia nautiskellessa. Sivusilmällä tuli seurattua myös bloggaajien palkitsemista (mutta älkää vaan kysykö kuka voitti ja mitä...). Jatkoimme iltaa vielä pienemmällä porukalla eräässä kuppilassa. Minun piti valitettavasti tuhkimon elkein poistua paikalta ennen puolta yötä, koska arki ja yötyö kutsuu tänä iltana. Muut jäivät vielä jatkamaan iltaa (tytöt, menikö aamuun asti?).

Sitä tässä olen taas hämmästellyt niin eilen kuin vielä tänäänkin, että miten mahtavaa porukkaa blogien takaa löytyy. Niin helposti lähestyttäviä, lämpimiä, mukavia ja hauskoja ihmisiä. Tuntuu etuoikeutetulta saada uusia tuttavuuksia blogimaailmasta, niin samanhenkisiä naisia ympäri Suomen maata! Tiedämme blogien kautta toisistamme niin paljon, mutta olemme kuitenkin vieraita. Ja samaan aikaan taas tuntuu siltä, että olemme tunteneet jo vuosia. Erittäin hämmentävää. Positiivisessa mielessä. Mulla jäi eilisestä niin hyvä mieli, tällä piristysruiskeella jaksaa taas tätä harmaata ja sateista syksyä eteenpäin. Kiitos blogisiskot!

Mukavaa sunnuntaita!!

*AnuElina

Ps. Ryhmäkuvaan saatu lupa tytöiltä, kiitos. Kaksi alinta menossa myös ID:n viralliseen "albumiin" (ID:n valokuvaajan otti samat kuvat), joten otin oikeuden julkaista ne myös täällä. Ettehän pahastu? Poistan tarvittaessa... Illalla kamera ei ollut mukana.

Tulossa ensi viikolla...

Pikainen lauantaitervehdys!

Hurrikaanin rippeet pyörähtivät myös täällä Vantaalla. Ensi viikolla kerron kuinka siinä sitten kävikään. Tarkkasilmäiset voivat jotain huomatakin kuvista...

Mutta nyt on aika juhlia! Ihan just lähden Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day-tapahtumaan tapaamaan blogisiskoja ja fiilistelemään tunnelmaa Ravintola Sipulin talvipuutarhaan. Sen jälkeen pikapyrähdys kotiin, naaman tuunausta iltakuntoon ja fiiliksen nostatusta. Illalla juhlimme ja jännitämme ketkä palkitaan parhaimpina Indiedays Blog Awardseilla. Huikean mukava päivä luvassa. Nyt punaa huuliin ja menoksi! 

Huisin hauskaa päivää kaikille ID-juhlijoille ja leppoisaa launataipäivää kotona nautiskelijoille!

*AnuElina

S(h)oppa(ilu)päivä

Hrrrrr, kyllä on kylmä! Vaikka ollaankin vain pari astetta pakkasen puolella, niin hyytävä tuuli saa ilman tuntumaan varmasti kymmenen astetta kylmemmältä. Tänään tänne Vantaalle satoi ensimmäisen lumen, sellaisen ohuen pöllyävän kerroksen. Ensilumeksi tuota tuskin virallisesti kutsutaan, mutta se antoi (valitettavaa) ensimakua tulevasta. 

Kylmällä säällä tekee mieli juoda ja syödä lämmintä. Tänään salitreeneistä palattuani keittelin samettisen pehmeää soppaa, supersimppeliä sosesoppaa. Pari perunaa, puolikas kukkakaali, kasvisliemikuutio ja kolmen juuston kermaa. Siinäpä se. Kasvissosekeittoihin tykkään laittaa ruokailuvaiheessa pannulla pyöräytettyjä meetwurstimuruja ja siemensekoitusta. Tällä höysteellä soppaan saa vähän lisää ruokaisuutta ja makua. Hyvvee oli! 

Sopan jälkeen suhailin muutaman tunnin kaupungilla. Tarjoituksena oli löytää juhlavat nilkkurit/saappaat, mutta ilman jäin. Ei ole kovin helppoa löytää siroja kenkiä näihin neljäkakkosen räpylöihin. Täytyy siis tyytyä tulevana viikonloppuna peruskorkkareihin ja irvistellä kun varpaat on ihan rutussa ja päkiät tulessa. Niin, viikonlopuna siis luvassa Indiedaysin blogigaala, jonne olisi soveliasta pukeutua astetta fiinimmin. Huomenna pitänee päättää  mitä sitä päällensä pistää... niiden korkkareiden lisäksi. Pitäiskö vilautella asua täälläkin? ;)

Nyt lämmittelen mukillisen glögiä (joo, eilen korkkasin ekan purkin), asetun mukavasti sohvalle ja katselen kun "Koko Suomi leipoo". Ihanaista iltaa kaverit!

*AnuElina

Ps. Kenkiä ei löytynyt, mutta eihän se tarkoita, että olisin palannut kotiin tyhjin käsin. Löytyihän sieltä pientä kivaa kotiin ja lämmikettä talvipakkasille. 

Vastustamaton

Aurinkoista lauantai-iltapäivää!

Täällä on heräilty hitaasti yövuoron jälkeisiltä unilta ja nautittu kauniista syysauringosta, joka heittää säteet seinille ja valaisee koko kodin. Pari kupillista (vai pitäiskö sanoa lasillista) höyryävää teetä ja perinteinen aamusmoothie. Villasukat ja lökäpöksyt jalassa. Blogien lukemista ja taustalla pyörivä eilinen Vain elämää. Tänään(kään) ei ole kiire minnekään. Ystävät pyysivät mukaansa Linnanmäen valokarnevaaleille, mutta nyt en uskalla lähteä ulos palelemaan, kurkku on ollut karheana pari päivää. Enkä kyllä jaksaisikaan, sen verran löysä olo on ensimmäisen yövuoron jälkeen (ja niitä on jäljellä vielä neljä). Minä nautin illasta kotosalla, rennosti löysäillen. Aika vastustamatonta.

Vastustamattoman ihania ovat myöskin Hobstar-lasit. Näitä tuntuu vilisevän nyt joka toisessa blogissa ja eihän niistä voi olla tykkäämättä. Pyörähdin jo taannoin Nougat'ssa ja mietin sopisivatko kyseiset lasit smoothielaseiksi, ne isommat nimittäin. Jätin asian hautumaan. Ja lopulta ajatus hautui kypsäksi ja palasin noutamaan lasit. Huomasin, että haudutellessa nälkä kasvoi suuremmaksi, joten tuli sitten hankittua isojen lasien lisäksi myös pienet. Ihanan paksua lasia, myös kuumien juomien nauttiminen onnistuuu näistä hyvin. Ja miten kaunis onkaan tuo kuvio! Aamutee maistui paljon paremmalta, ihan totta! ;)

Tänä syksynä olen hurahtanut entistä enemmän myös taljoihin. Uudet harmaat lampaantaljat lämmittävät ja tuovat istumamukavuutta ruokapöydän tuoleihin. Vanhan vaalean taljan kävin hakemassa varastosta ja heitin sen sohvannurkkaan. Voi miten mukava onkaan istahtaa pehmeän taljan päälle kutomaan sukkaa! Syksyn tullen kotiin kaipaa lämpöä, pehmeyttä ja tunnelmaa, nyt ollaan hyvää vauhtia menossa kohti pehmoista syys/talvikotia. Vielä kun kuukauden verran malttaa, niin sitten voi viritellä valotähdet ikkunaan... 

Valotähtiä odotellessa tyydyn nyt sytyttelemään kynttilät ja taidan keitellä lisää teetä... 

Lämpöä kylmään syysiltaan sinullekin!!

*AnuElina

Broken seed - Uusi villasukkaherkku

Hei, täällä neulotaan taas! 

Syksy on tämän kausineulojan tuotteliainta aikaa. Joka vuosi kaivan sukkapuikot ja villalangat esiin syyskuun paikkeilla ja sukkaa (ja lapasta ja pipoja ja...)  pukkaa aina vuodenvaihteeseen asti, joskus into jatkuu vielä alkuvuoteenkin. Tänä syksynä neulomisinto käynnistyi hieman myöhässä, mutta vielähän tässä ehtii loihtia lämmikkeitä talven varalle niin itselle kuin läheisille. 

Joka syksy haluan kokeilla uusia malleja ja tämän syksyn ensimmäinen uutuus on "broken seed". Ensimmäiset sukat alkavat olla himppusta vaille valmiit (musta lanka loppui kesken eilen...) ja ne näyttävät niin herkuilta (kuvat eivät tee oikeutta tälle kaunottarelle). Odotan jo innolla, että pääsen tekemään toiset samanlaiset, eri väriyhdistelmällä tottakai. Tällä mallilla ajattelin tehdä myös lapasia. Malli on todella helppo, jokainen joka osaa tehdä oikean ja nurjan silmukan selviää tästä haasteesta.

Broken seed-pikaohje: Valitse kaksi eriväristä lankaa (minulla tuossa Seiskaveikan musta ja raitalanka). Joka toinen kerros neulotaan sileää oikeaa ja joka toinen kerros helmineuletta (o-n-o-n-o-n-o... jne, muista aloittaa seuraavalla kerroksella nurjalla silmukalla niinkuin helmineuleessa kuuluu). Sukan pohjan tein kokonaan sileää, tuntuu mukavammalta jalan alla. 

Siinäpä se, helppoa kuin heinänteko, vaikka mallin ulkonäöstä voisi päätellä toisin. Huomenna täytyy kiiruhtaa lankaostoksille, sillä tässä sukkatehtaassa on nyt vauhti päällä. 

Mitä ihanaa sinä olet taikonut käsilläsi viimeksi?

*AnuElina

Koukussa

Uutukaisen kotini nurkat alkavat olla pikkuhiljaa tuttuja blogini seuraajille, mutta jotain pikku juttuja on vielä jemmassa. Piipahdetaanpa siis tänään taas makuuhuoneessa. Huoneen toisen puolen vilautin jo pian muuton jälkeen (klik), joten nyt on vuorossa näkymä, joka avautuu sängystä katsottuna.

Sängyn jalkopäähän jää kapea tila, jonka olisin halunnut pitää avoimena. Mutta koska kodissani on aika niukasti säilytystilaa, minun oli pakko hankkia lipasto mm. alusvaatteille, sukille ym. pienille vaatteille. Nyt mahdun kävelemään lipaston ja sängyn välistä juuri ja juuri (ei sentään tarvitse mennä kylki edellä). Lipaston yläpuolelle laitoin pienen tauluhyllyn, jonka päälle voin koota mietelausetauluja fiiliksen mukaan. Lipaston viereen seinälle kiinnitettiin Luhdan naulakko, jonka hankin jo kesällä uutta kotia silmälläpitäen. Koukuissa roikkuu nyt koruja ja pieniä laukkuja. Pääsipä sinne yksi hattukin muistuttamaan kesän paahteesta. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna seinä tuntuu hiukan liian rauhattomalta. Roikkuuko koukuissa liikaa tavaraa? Mitä sinä tekisit rauhoittaaksesi seinän ilmettä? Mitä ripustaisit koukkuihin, jos naulakko olisi oman kotisi seinällä?

Tiistain jatkoja sinulle!

*AnuElina

Kartanon ruska

Vanhuus ei tule yksin (vaikka äitipuoleni mielestä se voi tulla kyllä yksinkin, heheh!). Tuparit on nimittäin juhlittu ja sen tuntee olossa vielä tänäänkin. Vaikka mistään hurjista pirskeistä ei ollut kyse, niin kummasti se kroppa vielä muistaa valvomisen, normaalista poikkeavan syöpöttelyn ja pikku tissuttelun. Jälkitiloista huolimatta, kivat pikkuiset tuparit vietettiin seitsemän naisen voimin. Herkuteltiin ja höpöteltiin. Ja parin ystävän kanssa eksyttiin jatkamaan iltaa vielä yökerhoonkin. Aamun pikkutunneillehan siinä meni.

Lauantaina tuparivalmistelujen välissä oli pakko päästä hetkeksi haukkaamaan happea ja nauttimaan kauniista ruskasta. Niinpä hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin tässä lähistöllä sijaitsevan Backaksen kartanon pihaan. Vaahterat ja tammet olivat syysasussaan. Perille päästyäni aurinkokin alkoi pilkistellä puiden välistä. Ihana väriloisto! Toiveissa olisi päästä kameran kanssa ulkoilemaan vielä tällä viikolla, kun ruskasta on vielä jotain jäljellä. Viime vuonna ruska oli aivan käsittämättömän upea Helsingin Töölönlahdella (klik), siellä voisi käydä katselemassa maisemia tänäkin syksynä. Toivottavasti saadaan tällä viikolla auringonpaistetta, nyt näyttää niittäin vähän turhan synkältä...

Nyt tämä juhlimisesta nahistunut emäntä pyyhkäisee salille antamaan viikonlopusta kertyneelle kuonalle kyytiä. Jospa se olo siitä vähän virkistyisi!

Reipasta viikon alkua kaikille!!

*AnuElina