Postikortteja Penangista

Heipä hei! Pipahdetaanpa vielä viimeisen kerran Malesiassa, suosikikseni nousseessa Penangin kaupungissa. Hyppää virtuaaliriksan kyytiin ja lähde mukaan kaupunkikierrokselle!

En tiedä mitä ajattelin, kun buukkasin seitsemän yötä Malesian Penangiin. Onhan se aika pitkä aika mihin tahansa kaupunkiin! No, näin kuitenkin tein, koska reissuväsymys oli iskenyt enkä jaksanut jakaa tuota viikkoa kahteen eri paikkaan. Miten ihmeessä sain aikani kulumaan kaupungissa, joka on kuuluisa vain katutaiteestaan ja ruuastaan? 

Päätin ottaa rennosti, sillä minullahan ei ollut kiire minnekään. En tiennyt kaupungista etukäteen juuri mitään, joten päätin ottaa vastaan sen mitä eteen tulee. Pari ensimmäistä päivää haahuilin Georgetownin kaduilla. Bongailin kaunista katutaidetta (klik), ihailin Little Indian värikkäitä kauppoja, kävelin vanhaa aikaa henkivillä kaduilla ja kujilla. Pysähdyin kuvaamaan kauniita puisia ovia, ruostuneita polkupyöriä ja kirkkaan värisiä kiinalaistemppeleitä. Haistelin katukeittiöiden aromeja, ostin hedelmiä paikalliselta torilta, kurkistelin sisään pajoihin ja puoteihin.

Olin kuullut, että Penangin saaren rannat eivät ole kummoiset. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan, millaista rantaelämää saarelta löytyy. Noin 45 minuutin bussimatkan (meno-paluu 1,10e) päästä löytyy Batu Feringgin kylä ja ranta. Eihän se kauneudellaan vedä vertoja Thaimaan hiekkarannoille, mutta oli ihana päästä kaupungin kuumuudesta meren ääreen ja vähentää hieman vaatetusta. Piti vaan olla tarkkana ettei parkkeeraa itseään pikkupikkubikineissä burkhaan pukeutuneen musliminaisen viereen...

Tavoilleni uskollisena minun oli tietenkin pakko kiivetä Penangin saaren korkeimpaan torniin. Komtar-tornin huipulla 68. kerroksessa on The Top- näköalatasanne ja baari. Hissikyyti ylös kustansi 14e ja otin ilon irti koko rahalla, sillä menin torniin valoisan aikaan ja poistuin vasta auringonlaskun jälkeen. Kaupunkimaisema oli kaunis illan hämärtyessä ja auringon laskiessa Penangin kukkuloiden taakse. Komtar-rakennuksesta löytyy myös muuta ajanvietettä erityisesti lapsiperheille, näihin aktiviteetteihin en tutustunut tarkemmin. Samasta rakenuskompleksissa on myös ostoskeskus 1st Avenue, missä oli kiva käydä välillä viilentymässä ja hörppäämässä Starbucksin Caramel Frappuccino.

Viimeisenä päivänä alkoi jo tuntua etten jaksa mitään, odotin vaan kuumeisesti lentoa Thaimaan puolelle. Onneksi pakottauduin liikkeelle ja lähdin katsomaan kehuttua Kek Lok Si -temppeliä. Puolen tunnin bussimatkan päässä minua odotti todellakin näkemisen arvoinen temppeli. Aivan toisenlainen kuin mitä olin tähän mennessä nähnyt. Niin värikäs ja kaunis! Pari tuntia vierähti helposti temppelialuetta tutkaillessa.

Ja sitten se ruoka, mitä niin kovasti ylistetään. No, minä söin ehkä ihan väärissä paikoissa, sillä en kokenut, että Penangin ruoka olisi eronnut esimerkiksi Kuala Lumpurissa tarjotusta ruuasta. Myönnän kyllä etten paneutunut asiaan sen enempää. Kaupungissa on useita katuruokatoreja, mutta en eksynyt niistä yhteenkään. Kai mun pitäisi olla nyt vähän nolona etten jaksanut nähdä ruokani eteen enempää vaivaa... Mutta sen verran voin kertoa, että malesialaisen ruuan ykkösherkuiksi nousivat Nasi Lemak kanankoivella (kookosriisi, anjovis-chilikastike, kuivattu anjovis, maapähkinät, kananmuna, kurkku) ja Curry Laksa (kookos-currykeitto). Lurps!

Penangista (siis Georgetownista) jäi varsin hyvä fiilis. Keskusta on käveltävän kokoinen ja joka nurkalta löytyy jotain kiinnostavaa tutkittavaa, paljon sellaista mistä en nyt edes maininnut. Vanhan kaupungin tunnelman aistii koko ajan ja vilkkaan turismin lisäksi myös paikallisten ihmisten arki on koko ajan lähellä ja läsnä. Olisin kovasti halunnut patikoimaan Penangin kukkuloille (Peneng Hill), mutta marraskuussa saarta riepotelleen myrskyn vuoksi kukkulalle vievä hissi oli pois käytöstä. Harmin paikka!

No, oliko viikko Penangissa sopiva, liian pitkä vai liian lyhyt? Sanoisin, että vähemmälläkin pärjää. Ehkäpä 4-5 päivää olisi aika passeli, etenkin jos halua nauttia myös rannalla loikoilusta. Mutta helpostihan tuo 6,5 päivääkin meni, kun otti tarpeeksi rennon asenteen ja tahdin.

Iloa vuoden viimeisiin päiviin!


*Anu

Katutaiteen värittämä Georgetown

Kahden ja puolen viikon matkani Malesiaan koostui kolmen kaupungin koluamisesta. Tämä ei ollut se ensimäinen suunnitelmani, kun Malesian valitsin, mutta jotenkin tuntui yksinkertaisemalta valita kolmen kaupungin kombo kuin lähteä Balin jälkeen Borneon viidakkoon. Jätetään viidako ja orankien bongailu seuraavaan kertaan. Nyt on vuorossa kaupunkikombon kolmas kohde Penang, tai paremminkin sen vanha osa Georgetown. 

Täytyy myöntää, että syy Georgetowniin matkustamiseen oli kaupungin katutaide, josta olin kuullut ja lukenut muista blogeista. Olen vankkumaton katutaiteen ystävä, joten ei sitä voinut jättää väliin. Georgetownista tulikin suosikkikaupunkini Malesiassa monestakin syystä. Nyt aluksi kuitenkin ihaillaan kaupungin kuuluisaa katutaidetta.

Kaupungin katutaide on puhjennut kukkaan vasta tällä vuosikymenellä, kun vuonna 2012 nuori (s.1986) liettualainen taiteilija Ernest Zacharevic maalasi kuusi kaupungin kuuluisimmaksi noussutta katumaalausta. Siitä se buumi sitten alkoiOsassa maalauksista jujuna on maalauksen yhdistäminen johonkin oikeaan arkiseen esineeseen, kuten polkupyörään. Se tekee näistä taidetaoksista interaktiivisia, koska voit itse hypätä vaikka tarakalle! Kauniiden maalausten lisäksi kaupungin kaduilta voi bongailla takoraudasta tehtyjä "pilakuvia" tarinoineen. 

Katutaiteen bongailu tuntuu olevan turistien (ja myös paikallisten vierailijoiden) lempipuuhaa kaupungissa. Jo aamuvarhaisella väki on kännykät selfiekeppeihin viritettynä ja kamerat tanassa sinkoilemassa rastilta rastille. Saatavilla on karttoja, jotka helpottavat taideteosten bongaamista. Toiset tallaavat katuja kävellen, vauhdikkaammat ottavat alleen polkupyörän tai riksan. Useat maalaukset sijaitsevat aivan keskustassa lähekkäin, osa löytyy sieltä täältä ja vähän kauempaa, mutta silti kaikki kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Joitain maalauksia kävin ihailemassa toistamiseen, sillä välillä kirkas aurinko ei suonut otollisia olosuhteita kuvaamiseen. 

Oma kuvausvuoroaan joutuu välillä odottelemaan, toisinaan joutuu hätistelemään innokaimpia (kiinalais)turisteja alta pois, kun tuntuvat valtaavan teokset omikseen. Soolomatkailija joutuu turvautumaan kadulta bongattuun kuvausapulaiseen (esim. ravintolan tarjoilijaan), jos haluaa itse istahtaa pyörän tarakalle kuvattavaksi. Ja samalla täytyy hyväksyä vinot horisontit, tärähtäneet kuvat ja kehnot asettelut. Mutta tunnelma kuvissa on mielestäni niin mainio! Ihastuin näihin taideteoksiin ihan täysin!

Penang ja Georgetown on toki paljon muutakin kuin kuuluisa katutaide. Miten sain kulumaan kaupungissa kokonaisen viikon, siitä lisää seuraavassa postauksessa!

*Anu

Menolippu Melakaan

Joskus sitä vaan päätyy matkoillaan paikkoihin, joihin ei ole alunperin suunnitellut menevänsä ja eikä loppujen lopuksi edes tiedä, miksi ylipäätään meni. Näin minulle kävi, kun ykskaks päätin lähteä käymään Melakassa, etelämalesialaisessa kaupungissa. Olin lukenut pari blogijuttua kaupungista ja hetken mielijohteesta päätin varata sieltä kolme hotelliyötä. Köröttelin Melakaan bussilla Kuala Lumpurista. Matka kesti kaksi tuntia, bussin pehmeällä ja leveällä penkillä oli oikein mukava matkustaa. Bussilipun ostin näppärästi netistä,meno-paluulippu maksoi huikeat 6,50e. 

Melaka on mukava "pikkukaupunki" (Kuala Lumpurin jälkeen tuntui siltä) kaupunki Malakan niemimaan länsilaidalla. Kaupungilla on värikäs historia, sillä siellä ovat pitäneet valtaa niin portugalilaiset, hollantilaiset kuin brititkin. Historia näkyy niin kaupungin kaduilla, rakennuksissa, hotellien nimissä kuin ruuassakin. Turistien suosima alue keskustassa on hyvin pieni ja se on kävelty ympäri päivässä. Turistialeueen pääkatu Jonker Street kerää ihmisiä tekemään ostoksia pikku putiikkeihin ja maistelemaan paikallisia herkkuja. Viikonloppuiltaisin (pe-su) katu täyttyy katuruokakojuista ja kaikenlaisen tilpehöörin myyjistä, meininki on vallan tiivistunnelmainen. 

Kaupungilla on helppo kävellä joka paikkaan, mutta jos halua säästä jalkojaan voi napata itselleen hauskan kyydin. Kaupungin kaduilla nimittäin viilettää lukematon määrä hassunkurisia polkupyöräriksoja. Yksi on koristeltu Hello Kitty-tyyliin, toinen Spiderman-teemalla, kolmas Pokemon-hahmoilla. Iltaisin nämä riksat vasta hurjan näköisiä ovatkin räikeine valoineen ja poppikoneesta soi milloin mikäkin renkutus. Pakkohan minunkin oli kokeilla Hello Kitty-kyytiä! Ihan ilmaista tämä kyyditys ei ole, mutta kokemuksena varsin mieleenpainuva.

Kaupunkia halkoo kapea joki, jonka molemmin puolin kulkee kävelytie. Rannan talot ovat saaneet seiniinsä värikkäitä maalauksia. Joen varrella voi pysähtyä ravintolaan nauttimaan vaikkapa lounaan tai virkistävän juoman. Kaupungin kapeille kaduille ja kujille on mukava "eksyä". Minäkin löysin ihan sattumalta kauniita, hieman kreikkalaistyylisiä kujia. Enimmäkseen kyllä tunsin käveleväni Kiinassa ja toisinaan myös Intiassa. Kaupunki on varsinainen sekoitus eri maita ja kulttuureja. Varsinaisia turistinähtävyyksiä en tällä reissulla bongaillut (kirkkoja, linnoituksia jne), minulle riitti kaupungilla haahuilu.

Kaksi ja puoli päivää vierähti kaupungissa oikein helposti, mielestäni varsin sopiva aika tämän kokoiseen kaupunkiin. Oletko kuullut koskaan Melakasta (tai Malakasta tai Malaccasta...kaupunki esiintyy useammalla nimellä) tai jopa vieraillut siellä?

Tänään on aika jättää Malesia taakse ja jatkaa matkaa Thaimaahan. Seuraavat viikot täyttyvät pääasiassa leppoisasta rantaelämästä. Ehkäpä joku postaus tulee naputeltua sieltäkin, mutta sitä ennen palataan vielä Malesian matkani viimeiselle etapille Penangiin. Pysy kuulolla!

Reissuterveisin,

*Anu

Kuala Lumpur - Miljoonakaupungin sykettä ja turistiväsymystä

Miten tässä nyt näin kävi? Blogi on ollut hunningolla jo yli kaksi viikkoa, en ole vilkaissutkaan kulkematomille poluille, saati kenenkään muun blogiin. Ja niinkuin minä suunnittelin kirjoittelevani päiväkirjatyyppisesti lähes reaaliajassa... kissan viikset! No, täällä ollaan pitkästä aikaa näppiksen ääressä!

Edellinen postaus olikin Balilta, missä olin sillä hetkellä jännän äärellä. Tulivuori Agung oli alkanut yskimään oikein kunnolla ja sen takia Balin lentokenttä oli suljettu. Ei ollut ollenkaan varmaa pääsenkö matkustamaan maasta pois suunnitelmani mukaan. No, mulla oli todella paljon onnea matkassa, sillä lentokenttä avattiin lähtöäni edeltävänä iltana ja pääsin jatkamaan matkaa Kuala Lumpuriin Malesiaan. Nyt olen jo jättänyt Kuala Lumpurin taakseni, mutta palataanpa hetkeksi tuon vilkkaan miljoonakaupungin kaduille.

Vietin Kuala Lumpurissa lähes viikon, kahdessa erässä tosin. Ensimmäiset pari päivää olin aktiivinen turisti ja kiertelin nähtävyyksiä (joita kaupungissa on yllättävän vähän) ja muita turistiviihdykkeitä. Välissä kävin kolmen yön pyrähdyksellä Melakan kaupungissa ja palasin sitten itsenäisyyspäivänä takaisin. Treffasin ystäväperheen ja hengailinkin heidän seurassaan seuraavat kolme kokonaista päivää. Minulle oli iskenyt pienoinen turistiväsymys ja flunssankin pukkasi päälle, joten otin todella rennosti. Pulikoitiin kavereiden uima-altaalla ja käytiin iltaisin kimpassa syömässä. Tulipa siellä vietettyä omat synttäritkin ja sen kunniaksi piti kiivetä korkealle ihailemaan kaupunkia. 

Mitä Kuala Lumpurissa sitten voi tehdä, että saa jopa kokonaisen viikon kulumaan? Tässä muutama vinkki!

1. Chinatown

Kuala Lumpurin Chinatown ei ole järin iso, se on nopeasti kävelty läpi. Pääkatu Petaling Street kuhisee elämää, värejä ja tuoksuja. Rahaa saat tuhlatua rihkamaan ja ruokaan, tuliaisiin ja tuoreisiin hedelmiin, kaikkeen tarpeelliseen ja tarpeettomaan. Minä en tästä vilkkaasta kadusta innostunut vaan eksyilin mieluummin pienille rauhallisille kujille, joilla törmäsin paikallisten aamupuuhiin. Ja suurena  katutaiteen ihailijana bongasin toki myös värikkäitä seinämaalauksia ja graffiteja.

2. Petronas Twin Towers

Varmasti lähes jokainen Kuala Lumpurin kävijä käy katsastamassa nämä kuuluista tornit kaupungin ytimessä (KLCC). Tornit ovat mielestäni varsin tylsän näköiset päivällä, mutta illan tullen ne heräävät eloon. Erityisen hienoilta ne näyttävät näin joulun alla, kun tornien edustalle on pystytetty jättimäinen joulukuusi valoineen. Torneihin pääsee myös ihailemaan maisemia (minä skippasin) tai halutessaan voi tuhlailla rahojaan tornien yhteydessä olevassa upeassa Suria KLCC-ostoskeskuksessa. Tornien edustalla on kiva vehreä puisto (KLCC Park) ja suuri suihkulähdeallas. Puiston puiden varjossa on kiva hengähtää hetki ja ihailla maisemaa. 

3. Shoppailu

Kuala Lumpur on shoppailijan paratiisi. Ostoskeskuksia on lukuisia ja niistä löytyy taatusti jokaiselle jotain. Upeimmat ja kalleimmat (pääasiassa kalliita merkkiliikkeitä) ovat Suria KLCC ja Pavilion. Hieman huokeampia ja ei niin prameita ovat mm. Farenheit 88, Lot 10 ja Berjaya Times Square. Ostoskeskukset ovat keskittyneet samalle alueelle Bukit Bintangin kaupunginosaan (eli keskustaan). Minä en tällä kertaa shoppailua harrastanut, lähinnä kävin ihailemassa ostoskeskusten joulukoristelua, istumassa kahviloissa ja syömässä food courteissa.

4. KL Tower - Menara Tower

Tapoihini kuuluu vierailla suurissa kaupungeissa jossain korkealla. Kuala Lumpurissa valitsin 421 metriä korkean KL Towerin synttäreiden kunniaksi. Torniin pääsee kahdelle tasolle: alempi Observation Deck sijaitsee 276 metrin  korkeudessa ja sinne lippu maksaa n. 11 e, ylempi Sky Deck on 300 metrin korkeudessa ja sinne joutuu maksamaan tuplasti kaliimman lipun (22e, pääsy myös alemmalle tasolle samalla lipulla). Sky Deckin erikoisuutena ovat kaksi lasilaatikkoa "tyhjän päällä". Aika hirvittävä ajatus seistä lasilattian päällä, kun alla on 300m pudotus. Mutta eihän sitä voi olla kokematta! Tosi pelottavaa, mutta niin mahtavaa ja kyllä siinä lopulta pystyi rentoutumaankin ja kuviin irtosi jopa hymyn tapainen pelkän kauhuirvistyksen sijaan.

5. Syöminen

Yleisin Malesia-vinkki mitä kuulin oli: SYÖ! Malesia on kuuluista loistavasta ruuasta, erityisesti katuruuasta. Paikalliset tuntuvat syövän pääasiassa kadun varsilla olevissa "muovituoliravintoloissa", ruoka valmistuu yleensä jonkinlaisessa kärrysysteemissä. Kuala Lumpurin keskustassa on kuuluisa Jalan Alor, katuruokakatu. Katu tuntui olevan enemmänkin turisteille suunnattu ja hinnatkin sen mukaiset (annokset 4-12e). Pari kertaa tuli istuttua tuon kadun muovituoleilla ja nautittua erinomainen illallinen. Toinen mainio paikka ruokailla on ostoskeskusten food courtit. Suosikkini oli Pavilion-ostoskeskuksen food court (annokset 1,50-4e), Ruokaa on toki tarjolla myös ihan tavallisissa ravintoloissa ja valinnanvaraa on rajattomasti.

6. Luonnon rauha

Minulla tekee yleensä mieli lähteä hetkeksi pois kaupungin hulinasta. Kuala Lumpurissa siihen on useampikin mahdollisuus. KLCC Parkin mainitsinkin jo, mutta sen lisäksi voi käydä rauhoittumassa esimerkiksi perhospuistossa (KL Butterfly Park), lintupuistossa (KL Bird Park) tai orkideapuutarhassa. Nämä puistot ovat lähekkäinen, joten vierailu onnistuu samalla reissulla. Minä kävin katselemassa ainoastaan perhosia ja kukkia. Perhospuisto oli suhteellisen pieni ja mielestäni aika vaatimaton, mutta ihan kivaa vaihtelua pilvenpiirtäjien tuijotteluun. Pääsymaksukaan (n. 5e) ei kukkaroa rasittanut. Orkideapuutarha oli pettymys, todella vaatimaton ja jopa ankea paikka. No, kukat olivat kauniita, mutta odotin etä niitäkin olisi ollut runsaammin. Onneksi puutarha oli sentään ilmainen! Samalla suurella puistoalueella on myös Perdana Botanical Gardens, mutta sinne en enää jaksanut, oli niin mahdottoman kuuma päivä,

Vielä muutama käytännön vinkki, jotka helpottavat lomailua Kuala Lumpurissa:

* Valitse hotelli keskustan alueelta tai metro/skytrain-reitin varrelta, Liikkuminen julkisilla on nopeaa, helppoa ja edullista (matkat keskustassa 30-40 snt (vaihdolle joutuu ostamaan uuden lipun)

* Valitse hotelli, jossa on uima-allas. Kaupunkiloma kuumassa ilmastossa on rankkaa, Parin tunnin rentoutuminen altaalla tekee hyvää kävelyn/shoppailun lomassa

* Lataa puhelimeen GRAB-sovellus (aasialainen UBER) niin saat taksimatkat pilkkahintaan. Keskustan alueella kyydit maksoivat 1-2e.

* Lataa puhelimeen joku lukuisista offline-kartoista (esim. MapsMe) niin ei tarvitse suunnistaa paperikartan kanssa

* Jos et halua olla wifi-yhteyksien varassa, hanki paikallinen sim-kortti.  Hotlink on hyvä, kuulin kehuja ja ostin (1kk voimassa, 9,50e)

* Ole varovainen liikenteessä, jalankulkijaa ei kunnnoiteta ollenkaan!

* Pukeutuminen Kuala Lumpurissa on aika vapaata, vaikka kyseessä onkin muslimimaa. En kuitenkaan itse käyttäisi (enkä käyttänyt) mikroshortseja/minihametta, katseita saa muutenkin ihan tarpeeksi

Yllättävän paljon sain kuitenkin aikaan, vaikka en kovin aktiivinen turisti ollutkaan. Näiden pitkien reissujen varjopuoli on mm. se ettei koko ajan jaksa olla kauhean innostunut uusista asioista ja paikoista. Jonkin verran on kuitenkin jaksettava väsymyksestä huolimatta pusertaa, että saa edes jonkinlaisen käsityksen paikasta, jossa kulloinkin vierailee. Kuala Lumpurista jäi ihan positiivinen maku!

Tällä hetkellä majailen Malesian Penangissa, tarkemmin ottaen Georgetownissa. Täällä on vierähtänyt jo viisi päivää, ylihuomenna matkani jatkuu Thaimaahan. Penangista tulossa myös juttua (kunhan ehdin), sillä tämä kaupunki on Malesian helmi. Katutaidetta, ahhh!

Mukavaa viikonloppua!

*Anu

Ps. Seuraathan matkaani myös Instagramissa (anuelina76)?

Pahoittelut kuvien laadusta. En tiedä onko vika kamerassa, kuvaajassa vai omassa läppärissä, mutta ainakin minun silmin kuvat ovat todella epätarkkoja ja suttuisia. Voi surku!