Postikorttimaisemia Zakynthokselta

Suomen kesä petti tänä(kin) vuonna. Ei tullut yllätyksenä. Olen aurinko- ja helleaddikti, joten ei tässä taas muu auttanut kuin buukata itsensä takuuvarmaan lämpöön D-vitamiinia tankkaamaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti löytää itseni Kroatiasta ja Sloveniasta, mutta kappas vaan, lento laskeutuikin turkooseista vesistään tutulle Zakynthoksen saarelle Kreikkaan. Tällä kertaa mentiin sieltä missä aita on matalin eli otettiin perinteinen pakettiloma. 

Majoituimme saaren kaakkoisosassa lähellä Laganasin "turistihelvettiä". Onneksi parin kilometrin välimatka piti meidät turvallisen etäisyyden päässä pahimmasta hulinasta. Käytimme lähikylän palveluita ainoastaan kahtena iltana nälän kurniessa vatsassa. Läheinen Kalamakin kylä oli huomattavasti rauhallisempi. Vietimme Kalamakin rannalla pari päivää ja söimme reissumme parhaan illallisen yhdessä kylän lukuisista ravintoloista.

Lähikylät eivät kuitenkaan ollut se pääpointti matkallamme. Halusimme nähdä saarta enemmän, joten vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi. Kreikan pikku saarilla ajaminen on helppoa ja mukavaa. Jopa minun ei tarvinnut liiemmin jännitää, vaikka ajankin autoa Suomessa ehkä kerran pari vuodessa. Hyppää kyytiin niin näytän saaren parhaat palat!

Ensimmäinen etappimme oli saaren eteläkärjessä sijaitseva Kerin majakka ja itse Kerin kylä. Majakalle emme päässeet (portit lukittu), mutta maisemat olivat todella upeat. Kerin kylä oli pikkuruinen ja varsin sympaattinen. Turisteja näkyi vain kourallinen, katujen varsia sai tutkailla ihan rauhassa. 

Seuraava stoppimme oli saaren länsirannalla sijaitseva Porto Limnionas. Tämä paikka on kuuluisa kirkkaasta turkoosista vedestään ja se houkutteleekin ihmisiä uimaan pieneen poukamaan. Harmiksemme taivast vetäytyi paksuun pilveen emmekä nähneet paikkaa täydessä loistossaan. Eikä kukaan meistä uskaltautunut edes uimaan. Suomalaiset arkajalat!

Ensimmäisen autoilupäivän ehdoton ykkönen oli postikorteistakin tuttu, saaren pohjoisosassa sijaitseva Navagio "Shipwreck" Beach. Emme suinkaan ajaneet rannalle, vaan huikealle näköalapaikalle, josta rannan näkee kaikessa kauneudessaan lintuperspektiivistä. Rannalle pääsee ainoastaan veneellä, mutta valitettavasti itse ranta jäi meiltä kokematta, koska varaamamme veneretki peruttiin rajun tuulen vuoksi. Mutta nämä maisemat olivat ihan huikean täydelliset! Muutaman kerran jouduttiin huokailemaan ja ehkä pari ylimääräistä kuvaakin tuli räpsittyä ihan vaan varmuuden vuoksi.

Toisena autoilupäivänä pysyttelimme saaren itä- ja kaakkoispuolella. Aloitimme päivän tutustumalla saaren pääkaupunkiin Zakinthokseen. Kaupunki ei ole kovin suuri ja erityisesti turistien suosiossa oleva alue on varsin nopeasti kävelty läpi. Lounastimme tavernassa ja jatkoimme matkaa Gerakasin rannalle, jota opas oli meille suositellut. Ranta ei tehnyt meihin vaikutusta ja suhteellisen pilvinen sääkin nakersi vähän fiilistä. 

Rannalta päätimme ajella katsomaan vielä yhtä postikorttimaisemaa, Cameo Islandille vievää kaunista puista kävelysiltaa. No, olihan se kaunis! Silta taitaa olla myös aika monen hääkuvassa, sillä mekin saimme todistaa kreikkalaismorsiamen keikarointia kameran edessä.

Päivän päätteeksi ajoimme muutaman ylimääräisen mutkan kautta (kiitos karttaoppaan, joka käskee ajamaan yksisuuntaisia teitä... ei ajettu ja eksyttiin!) ylös Bochalin kukkulalle. Kukkulalta avautuu kaunis maisema pääkaupungin yli merelle. Auringon laskettua istahdimme pieneen tavernaan illalliselle ja sivusilmällä seurailimme viereisen kirkon pihalla käyskentelevää ristiäisjuhlaseuruetta.

Zakynthos on oikein sopiva kohde viikon mittaiselle pyrähdykselle. Sopivasti nähtävää ja tekemistä, upeita rantoja ja maisemia, ihanaa ruokaa ja tietenkin sitä paahtavaa armasta aurinkoa. Saaren koillis- ja pohjoisosa jäi tällä reissulla koluamatta ja peruuntunut merimatka jäi vähän kaivelemaan. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka eksyisikin saarelle uudestaan. 

Seuraavassa postauksessa kerron päivän mittaisesta syrjähypystä naapurisaarelle. Stay tuned!

Reipasta uutta viikkoa!

*Anu