torstai 22. syyskuuta 2016

Huipulla










Nyt on viimeisen Madeira-postauksen vuoro. Olethan pysynyt matkassa tähän asti? Jos et niin käy kurkkaamassa edelliset postaukset täältä ja täältä

Madeiran lomalla ehdottomasti parasta antia olivat vaellukset niinkuin aiemmin jo hehkutin. Toinen koko päivän vaelluksemme suuntautui huipulle, Madeiran korkeimmalle vuorelle Pico Ruivolle. Aamulla ajelimme saaren toiseksi korkeimmalle huipulle, Pico do Arieirolle (1818m). Sieltä lähdimme valumaan ensin alaspäin, sitten ylös, taas alas, ylös, alas ja ylös. Reilun kolmen tunnin kiipeämisen ja laskeutumisen, monen mutkan ja tunnelin jälkeen häämötti huippu, Pico Ruivo 1862 metrin korkeudessa. 

Vaellusreitti oli todella upea, maisemat sanomattoman kauniit. Karua ja vehreää vuorotellen, välillä kirkkaassa auringonpaisteessa hikoillen, välillä pilvessä iho kananlihalla. Oli jyrkkiä portaita, kapeita vuorenreunuksia, pimeitä tunneleita. Välillä kieli keskellä suuta taiteilua, ettei jalka lipsahda. Huokailua ja ihastelua. 

Huipulla olimme valitettavasti pilvessä, joten maisemat jäivät näkemättä sieltä käsin. Pieni harmitus kyllä, mutta onneksi se hymy irtosi siitä huolimatta (viimeinen kuva). Huipulla pidimme evästauon ja sieltä matka jatkui vielä tunnin verran hieman alaspäin, missä retkibussimme odotteli. Patikointiin kului aikaa noin 4,5 tuntia, matkaa kertyi n. 10-11 kilometriä ja korkeussuunnassa 800-900 metriä. Aika mahtava treeni vielä mahtavammissa maisemissa!

Nämä kaikki vaellukset teimme opastettuna isossa ryhmässä (15-20 henkeä). Kaikki vaellukset olisi helppo tehdä myös omatoimisesti, mutta suurimmaksi ongelmaksi tulisi tällöin kuljetukset. Monille vaelluspaikoille ei pääse julkisilla ja taksimatka tulisi kovin kalliiksi. Vuokra-auto on hyvä vaihtoehto, mutta silloin vaellusreitit täytyisi kävellä edestakaisin, reitit eivät nimittäin ole "rinkulamaisia" vaan kohteesta A kohteeseen B. Valmiilla retkillä on se etu, että bussi tuo lähtöpisteeseen ja siirtyy sitten päätepisteeseen odottamaan vaeltajia. Omatoimisilla retkillä olisi toki etuna se, että voit kulkea omaan tahtiin, pysähtyä silloin kun haluat jne. Voit valita ei-niin-ruuhkaisen ajankohdan, vältellä isoja vaellusporukoita ja tutkia vähemmän kuljettuja reittejä. Puolensa siis kummassakin retkeilytavassa. Me valitsimme ensimmäisellä reissullamme tuon helpomman, joskin hieman liian "turistimaisen" vaihtoehdon.

Toivottavasti viihdyit Madeiran sohvamatkalla ja ehkä sait myös vaelluskipinän! Joitain ihania kuvia on vielä jemmassa, ne julkaisen kyllä ehdottomasti täällä blogissa jossain välissä, mutta tällä erää reissu oli tässä! Seuraavaksi palataan arkisempiin aiheisiin, mitä ne sitten ovatkaan, sillä kamera on tällä hetkellä lomalla.

Mukavaa torstaita ja lähestyvää viikonloppua!


*Anu



7 kommenttia:

  1. Voi Anu miten kauniita kuvia! Tuli jotenkin tosi hyvä mieli, kun ulkona on ihan harmaata!!

    Kiitos, että jaat näitä kauniita kuvia <3

    VastaaPoista
  2. Wau mitkä kuvat!! Alkaa itsekin haluta matkalle näitä katsellessa, vaikka kyllähän noi Laukaan pururadatkin oli kivoja hiippailla eilen pimeässä :)

    VastaaPoista
  3. Wau, onpa kaunista ja vaikuttaa upealta retkeltä. Tosin mun korkeanpaikankammon kans tuo naru ei varmaan riittäis ;)

    VastaaPoista
  4. Voi vautsi! Tosi vaikuttavat kuvat, näyttää jotenkin niin voimakkaalta tuo maisema! <3 Mietiskelen just, olisinkohan itse uskaltanut tuonne kallionreunalle vaeltamaan! Ehkä en! :'D

    VastaaPoista
  5. Siis upeat vaellukset! :-) Ihan varmasti jotakin todella huikeaa! :-) Todellakin sait kipinän aikaan, niin mahtavat kuvat! :-)

    VastaaPoista
  6. Ihan huikeita maisemia ja upeita kuvia. Kiitos, kun jaoit nämä kanssamme.

    VastaaPoista
  7. Mahtavat maisemat ja kuvat! Korkeanpaikankammoiselle jo kuvatkin ovat "huimaavia" :)

    VastaaPoista