Nyhverökö?

Minusta on ilmeisesti kovaa vauhtia tulossa nyhverö.

Kotona viihtyvä tylsä sinkkunyhverö.

Kotinurkissa nysvääjä.

Harmaa hiirulainen.

Tylsä.

 

Ehkä enemmän muiden mielestä kuin omasta,

 koska minua tämä orastava elämäntyylin muutos ei haittaa ollenkaan.

Minusta on aika ihanaa olla kotona vapaapäivinä...

ja jopa VIIKONLOPPUILTOINA!

Ja tämä osuus on ehkä se huolestuttavin (?).

Tosin, olen alkanut tulla siihen tulokseen,

että tämän ikäisen naisen kuuluukin mieluummin olla kotona (yksin tai ystävien seurassa)

 kuin baareissa riekkumassa 15 vuotta nuorempien, hoikempien ja kauniimpien seurassa.

Jään siis todennäköisesti enenevässä määrin lauantai-iltaisin

 kotiin odottelemaan sitä täydellistä unelmieni prinssiä.

Ja jos se ei koskaan löydä tänne niin omapahan on häviönsä.

Juon viinilasin tai kaksi nautiskellen omaksi ilokseni, en humaltuakseni. 

Enkä missään tapauksessa kärsi seuraavana päivän krapulasta.

Keskustelen ystävien kanssa ilman korvissa ujeltavaa taustahälyä.

Pukeudun tiukkojen farkkujen ja korkkareiden sijaan leggareihin ja villasukkiin.

Nukun mieluummin kymmenen tunnin yöunet viiden tunnin sijaan ja herään virkeänä.

 

Tässä esipuhe ja aasinsilta tähän päivään...

Aamulla herätys klo 6 ja klo 7.30 jo virkeänä kirppiksellä myyntipöytää järjestelemässä.

Vaatteita pääasiassa kaupittelin, halvalla.

Asiakkaat olivat ilmeisesti unohtuneet ulos nauttimaan aurinkoisesta päivästä,

koska kirppiksellä niitä liikkui tavallista vähemmän.

No, kävi se kauppa sen verran kuitenkin,

että 6 tuntisen työpäivän päätteeksi sai todeta päivän kannattaneen.

 

Kirppikseltä kotiuduttuani sain ystävältäni kutsun lähteä cityyn jonnekin kuppilaan iltaa istumaan, mutta tein jotain poikkeuksellista. Kieltäydyin.

Syynä kaksi huonosti nukuttua yötä yskän takia, tämän aamun aikainen herätys

ja huomenna alkava työputki, joka helpottaa vasta ensi sunnuntaina.

Riittävän monta hyvää syytä jäädä kotiin.

Eikä oikeastaan edes harmita etten lähtenyt.

Olen nauttinut TOSI paljon rauhallisesta koti-illasta.

Monta kuppia teetä (joo, tänään ei viiniä), hirveesti suklaa-kinuskijäätelöä,

 uuden muotilehden (Costume) selailua, musiikkia radiosta, blogeihin eksymistä...

Ja ne villasukat, leggarit ja meikitön naama.

 

 

 

Ja kuinkas sattuikaan, että juuri tämän kirppispäivän päätteeksi tuosta Costume-lehdestä löytyi teeman sopiva juttu tursuilevasta vaatekaapista, soppailumaniasta, vaatteiden arvostamisesta ym.

 

 

Kuin omasta elämästä.

Ihanan kevyt olo, kun on päässyt turhasta tavarasta eroon.

Kun vaan osaisi nyt hillitä itsensä ettei täyttäisi kaappeja uudestaan kaikella turhaksi päätyvällä roinalla. Kunpa oppisi arvostamaan jokaista vaatekappaletta.

Tyyliin "less is more".

Tässäpä on shoppailua rakastavalle haastetta.

Mutta haluan rohkeasti ottaa haasteen vastaan.

 

Nyt taidan ottaa vielä vähän jäätelöä ja köllähdän täyden masun kanssa sohvalle katsomaan TV:tä. Niin, sekin toimii taas kahden kuukauden tauon jälkeen. Kustansihan se uuden digiboxin verran. Auts.

 

Ihanan rauhallista ja leppoisaa lauantai-iltaa!