torstai 23. maaliskuuta 2017

Kevättä rinnassa






... ehkä jopa molemmissa!

Tänään oli aiva mielettömän kaunis kevätpäivä. Minä suuntasin keskustaan viettämään rentoa hengailupäivää. Istuin auringossa tuomiokirkon seinustalla. Aurinko lämmitti tuulelta suojaisessa nurkassa ihanasti. Se sai hymyilemään. Ihana aurinko! Poikkesin myös sisällä kirkossa, siellä on jotenkin tosi kaunis tunnelma. Joka kerta. 

Kävelin kauppatorin läpi kauppahalliin. Ihailin herkullisen näköisiä puoteja ja katselin lounastauolla istuvia ihmisiä. Nautin oman lounaani sushibuffetissa, taisin syödä innoissani pari liikaa. Mutta kyllä oli hyvää. Lounaan jälkeen eksyin kaupoille. En voinut vastustaa muutamaa ihanaa sisustusjuttua, vaikka shoppailukiellossa olenkin. Oli ihan pakko! Onneksi voi pitää yhden "cheat dayn" viikossa. Ja siitä puheen ollen, istahdin päivän päätteeksi Fratelloon lattelle ja mustikkamuffinssille. Tänään on siis lipsuttu oikein kunnolla, mutta erittäin hyvällä omallatunnolla. Vieläkin hymyilyttää.

Saitko sinä nauttia tänään ihanasta auringonpaisteesta?

*Anu


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Huono turisti -syndrooma?





Alkutalvesta Kaakkois-Aasiassa reissatessani mieleeni tuli ehkä hieman hullu ajatus, joka jäi hetkeksi mieltäni vaivaamaan ja nyt ajattelinkin pohtia sitä äänen. Hetken ajan nimittäin tunsin olevani huono turisti. Sellainen joka hukkaa mahdollisuutensa ja joka ei ota kaikkea irti ihan kaikesta. Ajatus meni onneksi nopeasti ohi. Mistä tämä ajatus sitten tuli?

Jotenkin sitä ajattelee, että matkustaessa täytyisi hankkia ihan hurja määrä kokemuksia ja elämyksiä, koluta joka ikinen kylä ja kukkula, tutkia jokainen temppeli ja tori. Sitten jos et toimikaan näin, tuntuu ettet käytä tilaisuutta hyväksi ja tuhlaat lomasi. Ihan typerä ajatus, tiedän, mutta tältä minusta tuntui sen pienen hetken verran. Tuhlaanko todella osan lomastani ja matkastani, jos en ota kohteesta irti kaikkea mitä siitä lähtee? Onko ihan hullua jättää ainutlaatuiset tilaisuudet käyttämättä?





Tästä pääsemmekin taas yhteen nykyisistä lempi puheenaiheistani: Suorittamiseen. Minusta tuntuu, että joutuisin suorittamaan lomani, jos koluaisin jokaikisen paikan ja nähtävyyden vain siitä "pakosta", että minun kuuluu tehdä niin, koska olen maailman ääriin asti matkustanut. Minun kuuluu nähdä se, tämä ja tuo, tai muuten en voi sanoa käyneeni edes koko maassa. Viis siitä vaikkei se museo, näköalapaikka, luontopolku, temppeli, patsas tai kyläpahanen edes kiinnostaisi, pakko mennä "koska niin kaikki muutkin". Onko Pariisissa pakko nähdä Louvre, jos taide ei kiinnosta? Ei ole, skippasin sen. Onko New Yorkissa pakko käydä Empire State Buildingissa? Ei ole, skippasin senkin, koska mahtavat maisemat näkee muualtakin. Onko Lontoossa pakko käydä London Eye-maailmanpyörässä? Ei ole, maailmanpyörään pääsee Helsingissäkin.

Mietittyäni asiaa hetken, totesin, että saan reissata juuri niinkuin haluan ja mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta. Oli se sitten parin viikon rantaloma all inclusive- resortissa, missä vain syöt ja makaat laiskana tai aktiivinen kaupunkiloma, jolla juokset kantapäät rakoille, koska haluat nähdä kaiken. Suurin osa matkoistani on jotain siltä väliltä tai sekoitus molempia. Välillä otetaan rennosti, hengaillaan kaduilla ja istutaan kuppiloissa, maataan rannalla ja rentoudutaan. Välillä juostaan nähtävyydestä toiseen, tutkitaan kaikki kylät ja kadut, ahmitaan kokemuksia ja elämyksiä ähkyyn asti.





Tämän oivalluksen myötä aloin myös ymmärtää hieman enemmän niitä ihmisiä, jotka matkustavat aina samaan paikkaan vuodesta toiseen, vähän niinkuin kesämökille. Tuttu paikka, takuuvarma rentoutuminen, ei yllätyksiä. Ne ovat niitä, jotka eivät kaipaa sillä hetkellä uusia ärsykkeitä lomaansa eikä elämäänsä. Hetkittäin sellaista kaipaan minäkin. Onneksi sellaiset hetket ajoittuvat useimmiten aikaan, jolloin olen kotona. Reissussa ollessa voin sitten imeä uusia ärsykkeitä jokaisella aistillani. Jopa ähkyyn asti.

Mitä tästä pähkäilystä opimme? Jokainen reissatkoon tyylillään. Onneksi nämä matkailua koskevat valinnat eivät tee kenestäkään sen huonompaa tai parempaa turistia/matkailijaa/seikkailijaa, jokainen tekee sitä mitä juuri sillä hetkellä elämäänsä kaipaa. Peace!


*Anu 


Ps. Aloitin kirjoittaa tätä postausta jo tammikuussa Vietnamissa, juuri kun syndrooma iski päälle. Tekstin loppuun asti saattaminen kuitenkin vaati lopulta vähän pidemmän mutusteluajan... Tässä se nyt on! Kerro oletko tuntenut joskus samoin!


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lasillinen keväisen vihreää, kiitos!





Trendien suhteen olen aina ollut vähän myöhäisherännäinen ja ehkä toisinaan myös vastarannankiiski. Silloin kun joku asia on iso hitti, niin minä seurailen vierestä enkä välttämättä innostu. Kauhistelen, ihmettelen, kyseenalaistan. Ärsyynnyn usein siitä, että kaikki juoksevat trendien perässä. Ihmettelen miksi kaikki tykkäävät yhtäkkiä samoista asioista. Hassua. Myönnän kyllä, että välillä minäkin yritän rimpuilla siellä trendien aallonharjalla, mutta varsin usein se tapahtuu silloin, kun muut ovat jo laskuvesivaiheessa.

Vihersmoothiet ovat olleet kuumaa kamaa jo pitkään, mutta minun vihersmoothieneitsyys meni vasta pari viikkoa sitten, kun maistelin kyseistä herkkua ystäväni luona. Olin myyty. Vaikka olenkin surautellut smoothieita jo vuosikausia, niin vihreä väri on loistanut poissaolollaan. Useimmiten smoothieni ovat vaaleanpunaisia, joskus harvoin keltaisia. Ja valitettavan usein myös aika samanmakuisia. Ystäväni innostamana minäkin ajattelin nyt sujahtaa terveellisten vihersmoothieiden maailmaan.

Ihkaensimmäinen itsetehty vihreä houkutus syntyi tänään pinaatista, kurkusta, hedelmäsekoituksesta (Pirkka), inkivääristä ja mantelimaidosta. Siitä tuli sellainen koekappale, ei mistään kohtaa täydellinen. Paitsi ehkä väriltään. Liian vähän makua, liian laiha koostumus. Onneksi aina voi oppia paremmaksi. Kauppareissulta kuskasin kotiin ison kasan erilaisia aineksia, joten katsotaan mitä Anun koekeittiössä syntyy tulevalla viikolla. 

Oletko sinä innostunut näistä vihreistä herkuista? Haluaisitko vinkata minulle suosikkireseptisi?

Rentoa sunnuntai-iltaa!


*Anu


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Muistatko slämärit?




Ne itse kyhätyt Ystäväni-vihkoset, jotka kiersivät luokassa ja kesäleireillä, joihin paneuduttiin ajatuksella bestiksen kanssa, joille kikateltiin ja joihin saattoi joskus paljastaa myös jotain salaisuuksia. Muistako? Jep, slämärit! Minulla niitä oli monta. Kun yhteen kyllästyi ja kysymykset tuntuivat typeriltä, piti aina tehdä uusi ja parempi. Ja sitten taas samoilta tyypeiltä kalastelemaan totuuksia. Voi miten hauskaa!

Nyt minulla oli mahdollisuus palata ajassa taaksepäin noihin nuoruuden muistoihin ja täytin nykyaikaisen sähköisen slämärin, jonka minulle nakitti ihana Jenni Keskipiste.-blogista. Tässäpä palasia minusta!


Nimeni on: Anu 

Jotkut tosin kutsuvat minua: Possuksi (ex-työkaverit)

Olen syntynyt vuonna: 1976

Lapsuudenkotini lankapuhelimen numero oli: 629140

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Lastenlääkäri

Mutta isona minusta tulikin: Kätilö

Täydellinen puoliso: Täydellistä ei olekaan, mutta minulle täydellinen olisi rakastava, toiset huomioiva, uskollinen, fiksu, aktiivinen, seikkailunhaluinen, matkustelua rakastava, liikunnallinen, romanttinen, keskustelutaitoinen ja tietysti mahdottoman komea... ;) Sitä odotellessa...

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Tällä hetkellä en tarvitse lisää, 24 riittää nyt. Sitten kun työ taas täyttää arkeni, käyttäisin enemmän aikaa lepoon/rentoutumiseen, urheiluun ja sosiaaliseen elämään.



Harrastan nyt: Kuntosali, lenkkeily ja bloggaaminen. Toisinaan myös kutominen ja lukeminen.

Noloin TV-ohjelma josta pidän: Unelmien poikamies(tyttö)

Bravuurini keittiössä: Menee varmasti leipomuksien puolelle, ehkä hyydytetyt kakut ja mokkapalat.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina, kun: Katson TV:stä toisten onnea, menetyksiä tai saavutuksia. No, en nyt ihan aina, mutta usein...

Lapsuuteni lempilelut: Nuket

Lempilelu nykyään: Puhelin (pelaan Wordbase-sanapeliä...)

Salainen paheeni: Syön helposti vähintään puoli litraa jäätelöä kerralla... jopa litra voi mennä!

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kaivan nenää (nyt nolottaa...)

Viisaus, jonka tähän mennessä olen oppinut: YOLO (You Only Live Once)




Paljastuiko jotain uutta? Nappaa slämäri mukaasi ja täytä omilla vastauksillasi. Erityisesti haluaisin kuulla totuuksia Pohjois-Karjalan tytöiltä HeiniltäHannalta ja Mintulta


Mukavaa tiistaita!


*Anu


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Elämäni pisin matka - No, miten meni?




Ette usko miten paljon mua jännitti tammikuun alussa, kun seitsemän viikon matka Kaakkois-Aasiaan oli vasta edessä. Maalailin kaikki pirut seinille. Toivoin parasta, pelkäsin pahinta. Mielessä kävi etten selviä matkasta. Kirjoitin jopa veljelleni sähköpostiviestin, missä kerroin kuinka pitää toimia, jos palaan kotiin sinkkiarkussa. Kunnolliset iloiset hautajaiset pitää ainakin järjestää ja kutsua kaikki kaverit. Ei mitään nyyhkybileitä perhepiirissä. Joo, kuulostaa todella hullulta ja kyllä tälle naurettiin jo silloin, nyt varsinkin. Vaikka olenkin aika kokenut reissaaja niin jostain syystä tämä hieman pidempi matka sai mielikuvituksen laukkaamaan harhateille. Ihan suotta.

Olen reissannut ennenkin yksin ja omatoimisesti, mutta vain 2-3 viikon reissuja. Tämä seitsemän viikon rupeama jostain syystä jännitti ihan mielettömästi. Vaatihan se toki aivan erilaista valmistautumista ja järjestelyä. Piti miettiä ihan eri tavalla budjettia, reittiä, majoituksia, paikasta toiseen siirtymisiä. Kotiin piti järjestää joku, joka kastelee kukat, poimii luukusta pudonneet postit ja tarkastaa, että kotona on kaikki kunnossa (huom. matkan aikana asunnossa ramppasi jos jonkinlaista huoltomiestä). Pidempi matka vaati myös erilaista järjenkäyttöä pakkaamisen suhteen. Tässä projektissa sekä onnistuin (kenkävalinnat osui nappiin) että epäonnistuin (liikaa vaatteita). Ja olihan se myös aika jännittävää lähteä ensimmäistä kertaa rinkka selässä matkaan.




No, mutta miten se reissu sitten meni?

Matkat

Olin aivan varma, että jossain kohtaa reissua missaan lennon, myöhästyn lautasta tai hukkaan rinkan. Yhdeksästä lennosta kaikki oli aikataulussa (30-60 min myöhästymisiä ei lasketa Aasiassa) ja ihme kyllä, rinkkakin ehti aina samalle lennolle kanssani. Thaimaan puolella lauttamatkojen varaaminen ja paikallisten organisointitaidot vaikuttivat välillä hieman epämääräisiltä, mutta homma toimi aina. Harakanvarpailla kirjoitettu lippu käteen ja tarra rintaan, sitten menoksi! Vaikka homma näyttää välillä hieman kaoottiselta, paikallisiin tyyppeihin kannattaa vain luottaa eikä hermoilu auta yhtään. Joka kerta pääsin "ovelta ovelle", ehkä vähän myöhässä, mutta mitäpä tuosta. 


Majoitus

Varasin ennen lähtöä ennakkoon lähes kaikki (kahta yötä lukuunottamatta) majoitukseni Kambodzassa ja Vietnamissa. Reittini oli aikataulutettu lentojen suhteen, joten majoitukset oli helppo varata. Käytin ihan tuhottomasti aikaa hotelliarvioiden lukemiseen; vertailin ja pähkäilin. Se kannatti, sillä kaikki hotellit olivat sitä mitä luvattiin, osa jopa ylitti odotukseni. Thaimaan puolelle varasin vain kaksi ensimmäistä yötä, loput paikanpäällä muutama päivä etukäteen. Myöskään Thaimaan hotellit eivät tuottaneet pettymystä. Sanoisin, että aika hyvä tuuri kävi ettei mm. ludeongelmaa ollut yhdessäkään hotellissa. Enkä muuten nähnyt ainuttakaan torakkaa! Pari pikkuliskoa viihdytti mua Kambodzassa eräänä iltana, mutta muuten sain majoittua ilman pikkuruisia kämppiksiä.




Budjetti

Olin asettanut itselleni budjetin lähinnä majoituksia ajatellen, yön keskihinnaksi asetin 30e. En ole tiukan budjetin matkaaja, vaikka niin voisi "reppureissaajasta" ajatella. Haluan oman huoneen, jossa on oma suihku ja wc. Lisäksi halusin, että aamupala kuuluu hintaa (ei kuulunut parissa hotellissa) ja halusin, että hotellista löytyy uima-allas (suurimmassa osassa olikin). Toki nämä vaatimukset nostaavat hintaa. Vietnamissa ja Kambodzassa majoituin yksin, Thaimaassa majoituin suurimman osan öistä 1-2 kaverin kanssa. Kuinka kävi budjetin? 

Hotelliyön keskihinnaksi tuli 30,12e. Eli budjetissa pysyttiin! Jos olisin majoittunut yksin myös Thaimaan saarilla, budjetti olisi paukkunut yli reilusti. Pikku saarilla on huomattavasti kalliimpaa, maksoimme mm. kolmen hengen huoneesta Koh Ngailla 124e/yö! Onneksi oli kämppikset! Muilta osin budjettia ei siis ollut, mutta pyrin kuitenkin aina syömään edullisissa paikoissa (en kuitenkaan katukeittiöissä), matkustin lautoilla/busseilla/kimppatakseilla enkä juurikaan shoppaillut.


Turvallisuus ja terveys

Voiko käydä niin hyvä tuuri, että näinkin pitkällä matkalla ei satu mitään ikävää? Kyllä voi, uskomatonta kyllä! Olin lukenut kauhutarinoita ja kuullut varoitteluja mm. mopolla liikkuvista käsilaukkuvarkaista, jotka ajavat vierestäsi ja kähveltävät laukkusi (Kambodzassa ja Vietnamissa). Pidin laukkuni niin tiukasti kainalossa ettei sitä kukaan himoinnut. En kokenut, että esim. kamera kädessä/kaulassa olisi houkutellut epämääräistä väkeä ympärilleni. Rahoja käsittelin mahdollisimman huomaamattomasti enkä kantanut mukanani suuria summia. Passi, pankkikortit ja extra-käteinen olivat turvassa hotellin tallelokerossa (no, turvassa ja turvassa, kai niistäkin hotellin väki voi kähveltää...). Kaoottisesta liikenteestä huolimatta selvisin ilman naarmuja. En onnistunut telomaan itseäni myöskään pyöräretkillä enkä rantakivikoissa. 

Vatsa ilmoitti muuttuneesta bakteerikannasta viikoilla 2-4, mutta pienet vatsanväänteet pari kertaa päivässä eivät millään tavalla vaikuttaneet lomailuun. Pidin huolta käsihygieniasta (aina kun muistin...) ja pyrin välttämään ruokia (majoneesi, maitotuotteet, salaatit), joista todennäköisimmin saa väänteitä. Matkan puolivälissä sain pienen flunssan, joka onneksi meni ohi muutamassa päivässä, kiitos Thaimaan kostean ilmaston. Flunssakaan ei vaikuttanut lomailuun mitenkään, ruoka maistui ja rantaelämää jaksoi viettää oikein hyvin. Ruoka maistui niinkin hyvin, että sain salakuljetettua Suomeen kolme kiloa hyllyvää kamaa vyötärölläni. Hups!




Yleistä

Etukäteen en osannut ollenkaan sanoa olisiko seitsemän viikkoa liian pitkä, liian lyhyt vai sopiva aika. Nyt osaan. Se oli aika sopiva, pari extra viikkoa olisi kyllä vielä mennyt hyvin. Aika meni uskomattoman nopeasti, mutta silti tuntuu, että olin reissussa tosi kauan. Näin ja koin aivan valtavasti, en ehkä vielä ymmärrä, miten paljon!

Ensimmäistä kertaa oli myös ihan kiva palata kotiin. Syy tähän on se, että ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että matka ei loppunut kesken. Ja toinen merkittävä syy oli se ettei minun tavinnut palata töihin. Toki paluu talven keskelle vähän ahdisti (ja ahdistaa edelleen), mutta kyllä tämän kestää hampaat irvessä. Onneksi kevät jo kolkuttelee.

Neitsytmatkani rinkka selässä ei ollut hullumpi. Pitkällä matkalla oppi rinkan pakkaamisen salat, koska sitä tuli tehtyä 14 kertaa. Huh. Mutta se on varmaa, että seuraavalla rinkkareissulla pakkaan järkevämmin. Nyt kannoin mukanani ihan turhaa tavaraa ja aivan liikaa vaatteita. No, siperia opettaa, vai miten se meni?! Ehkä kirjoittelen tänne joskus pakkaamisestakin...

Summa summarum: Reissu oli ihana, onnistunut ja monipuolinen! 

Johan tästä taas tuli romaanin mittainen! Ehkä jaksoit lukea, ehkä et. Lue edes tuo edellinen lause niin tiedät miten meni! 


*Anu


Ps. Täällä jo intoillaan seuraavasta reissusta, vielä kuusi viikkoa ja sitten taas mennään! Matkakohteen kerroinkin jo, muistatko? Jos se on päässyt unohtumaan niin käypä lukemassa täältä.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivänä






Tänään Naistenpäivänä minä...

... olen nauttinut vaaleanpunaisen aamupalasmoothien vähän hienommasta lasista..

... olen ihaillut niinikään vaaleanpunaisia tulppaaneja...

... olen hämmästellyt miten mun kynsilakka "mätsää" väriltään niin hyvin noihin edellä mainittuihin...

... olen tehnyt yhden elämäni kalleimmista kertaostoksista, edes pankin nostoraja ei riittänyt...hups...

... söin jättimäisen lounassalaatin Factoryssa...

... herkuttelin kämmenen kokoisella korvapuustilla ja lattella uudehkossa Paulig Kulma- kahvilassa...

... nautin vanhan ystävän seurasta ja antoisasta juttutuokiosta...

... totesin ystäväni säestämänä, että nelikymppisille naisille vain tulee jostain noita vatsaröllyköitä...

... olen miettinyt mikä tekee minut onnelliseksi ja mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä...

... olen ollut kiitollinen upeista ystävistäni...

... jätin iltalenkin väliin, koska sää on niin kökkö (seli seli)...

... suunnittelin makaavani illan sohvalla suosikkisarjoja katsellen, mutta tässähän minä olen koneella istunut jo tunteja...

... olen ollut todella innoissani tulevasta...

... huomasin miten jumissa hartiani ovat, pitäisi venytellä...

... olen ollut kiitollinen siitä, että olen syntynyt hyvinvointivaltioon, missä ollaan aika lähellä tasa-arvoa...

... haluan toivottaa sinulle IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ!


*Anu


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Saarihyppelyä Thaimaassa osa 2: Koh Ngai - Koh Mook - Koh Kradan


Elämäni ensimmäinen saarihyppely Thaimaassa käsitti viisi paratiisimaista saarta Etelä-Thaimaassa Andamaanien merellä. Edellisessä postauksessa (klik) kerroin ihanasta pikkusaaresta nimeltään Koh Jum ja monille Thaimaan matkalaisille tutummasta Koh Lantasta. Nyt matka kuitenkin jatkuu Koh Lantan eteläpuolella olevalle saarikolmikolle Koh Ngaille, Koh Mookille ja Koh Kradanille. Nämä kolme saarta on hyvä yhdistää samalle reissulle, sillä ne ovat ihan lähellä toisiaan. Kolme ihanaa ja erilaista saarta, joista on vaikea valita suosikkia, sillä jokaisessa on jotain. Täydellisen saaren saisi, kun yhdistäisi parhaat puolet jokaisesta. Mutta kurkataanpa nyt jokaiselle saarelle erikseen. 


Koh Ngai 

Koh Lantalta jatkoimme matkaa Koh Ngaille (myös Ko(h) Hai) kolmen naisen voimin. Saari on varsin hiljainen. Saarella ei ole yhtään tietä, ainostaan pari viidakkopolkua. Ainoa moottoriajoneuvo oli hotellimme golfkärry, jolla kuljetettiin asukkaat mökkeihinsä. Saarelta ei löydy kauppoja, pankkiautomaatteja eikä terveyspalveluita. Tänne matkustaessa täytyy siis pitää huoli, että kukkarossa on riittävästi rahaa eikä terveysongelmat pahemmin vaivaa. Saaren itäisellä rannalla on ainoastaan muutamia bungalowiresortteja, pari hierontamajaa ja pitkä valkohiekkainen ranta. Siinä kaikki. Jonkun mieleen saari voi olla liiankin hiljainen, mutta me nautimme todella paljon. 

Hotellimme Koh Ngai Cliff Beach Resort sijaitsi rannan pohjoisimmassa kolkassa. Hotelli nousi mäen rinteelle; huoneestamme ja hotellin uima-altaalta oli huikea näkymä merelle (auringonnousu oli upea!). Tällä saarella hotellit ovat hieman parempitasoisia ja se näkyi myös hinnassa. Onneksi meitä majoittui samassa huoneessa kolme, joten pysyimme kutakuinkin budjetissa (40e/yö/hlö). Hotellissa oli pieni puoti, mistä sai ostettua mm. juotavaa ja pientä suolaista/makeaa syötävää. Hotellin ravintola tarjosi maittavaa ruokaa, mutta vaihtelun vuoksi kävimme yhtenä iltana myös naapuriresortissa illallisella. Kolme päivää kului nopeasti rannalla ja uima-altaalla nautiskellen. Ja kyllä, tälläkin saarella pääsimme salakatselemaan turistipariskunnan rantahäitä! 












Koh Mook

Koh Ngailta suuntasimme lautalla saarikolmikon suurimmalle saarelle, Koh Mookille (myös Ko(h) Muk). Tällä vehreällä saarella on turismin lisäksi myös paikallisasutusta. Saaren kylältä löytyy ravintoloita (Yummy-ravintola oli aika yummy!), matkatoimistoja, muutama minimarketti, koulu ja terveysasema. Saarella on ihana maalaistunnelma, kiitos paikallisasutuksen. Kapeilla kaduilla saattoi törmätä vuohiin, kanoihin ja lehmiin. Yhden talon pihalta bongasimme reilun metrin mittaisen varaanin. Huih! Saarella näkyi pari autoa, mutta pääasiassa teillä pörräsi mopoja ja sivuvaunullisia mopotakseja. Mopotaksimatkan hinta ei päätä huimannut, matka kuin matka maksoi 1,40e per nuppi. Tälläkään saarella ei juuri aktiviteetteja löydy rantaelämän lisäksi. Mutta tuskinpa tänne kukaan tulee muut ajatukset mielessä.

Turistien majapaikat ja elämä keskittyvät kahdelle rannalle, Sivalai Beachille ja Charlie Beachille. Sivalai Beachillä on lukuisia kalliimman hintaluokan resortteja, sellaisia joihin voisi majoittua vaikka häämatkalla (ja reilumman rahatukon kanssa). Saaren sisäosista löytyi vaatimattomampia majapaikkoja budjettimatkalaisille. Charlie Beachilta löytyy pari vähän parempaa resorttia aivan rannalta. Me majoituimme neljä yötä Koh Mook The Sun Great Resortissa, joka sijaitsi näiden kahden rannan välissä. Sijainti ei ollut paras mahdollinen, mutta koska välimatkat ovat lyhyitä, ei sijaintikaan haitannut meitä yhtään. Resortti oli melko uusi, joten kaikki oli tosi siistiä. Hotellin piha tosin oli laittamaton, mutta sellaisena se varmaan pysyykin, sillä täydenkuun aikaan nousuvesi nousee hotellirakennusten alle (talot paalujen päällä) ja piha on veden vallassa. Tai näin meille ainakin kerrottiin. Ja maalaistunnelmasta saimme osamme täälläkin, sillä hotellin takana oli paikallisasutusta ja kolme räävitöntä kukkoa aloittivat kiekumisen joka yö viimeistään kahden aikaan ja sama kiekuminen jatkui pitkälle päivään. Pari kertaa olisi tehnyt mieli käydä taittamassa niiltä niskat nurin... Onneksi oli korvatulpat!














Koh Kradan

Saarikolmikon kolmas ja pienin saari on kaunis ja rauhallinen Koh Kradan. Saaren itärannalla on muutamia resortteja, palveluja ei tälläkään saarella juuri ole. Olisimme halunneet majoittua tälläkin saarella pari-kolme yötä, mutta netin kautta varattavien hotellien tarjonta oli varaushetkellä niin surkea (hotelli 1: hinta 200e/yö, hotelli 2: huonot arvostelut, mm. likaiset liinavaatteet), että jouduimme hautaamaan haaveet majoittumisesta. Sen sijaan teimme Koh Mookilta käsin puolen päivän mittaisen snorklausretken saarelle. Vuokrasimme oman pitkähäntäveneen (40e/vene/5 tuntia), jolla puksuttelimme puolessa tunnissa saaren turkooseille vesille ja koralliriutoille. 

Snorklasimme parissa eri kohdassa saaren edustalla. Kirkkaassa vedessä merenpohjan elämää oli mukava seurailla. Korallit olivat valitettavasti kokeneet jo kovia eikä väriloisto ollut sellainen, mitä olisi toivonut. Kaloja uiskenteli kohtalaisesti, merisiilejä oli hurjan paljon. Snorklaamisen lisäksi vietimme pari tuntia rannalla hengaillen. Tämän saaren ranta oli ehdottomasti kaikkein kaunein ja turkoosein. Olen aivan heikkona valkoiseen hiekkaan ja turkoosiin mereen, joten täällä(kään) ei tarvinnut pettyä!








Saarihyppely oli todella onnistunut, lukuunottamatta sitä pientä pettymystä ettei päästy Koh Kradanille majoittumaan. Kolme-neljä yötä yhdellä saarella oli varsin hyvä aika, pienet saaret tuli nähtyä melkein päästä päähän tuona aikana. Nämä saaret ovat helposti saavutettavissa, sillä ne sijaitsevat lähellä mannerta ja lauttoja kulkee saarten välillä pari-kolme kertaa päivässä. Saarille on helppo tulla niin Ao Nangin (Krabi) kuin Tratin suunnasta. Suosittelen saaria myös pakettimatkalaisille, jotka tulevat lomalle Koh Lantalle tai Krabille. Pari päivä pienellä paratiisisaarella antaa varmasti uutta perspektiiviä Thaimaan lomailuun ja on ehdottomasti mukavaa vaihtelua turistirysien hulinaan. 

Nyt on tämä seitsemän viikon matka saatu pakettiin. Toivottavasti olet viihtynyt nojatuolimatkalla Kambodzassa, Vietnamissa ja Etelä-Thaimaan saarilla. Kuten jo aiemmin kerroin, mielessäni on muutamia matkailuun liittyviä aiheita, joista voisin postailla. Mistä aiheista haluaisit kuulla? Kerron mielellään aiheista, jotka kiinnostavat teitä itseni lisäksi myös teitä lukijoita. Olette kuitenkin koko tämän bloggaustouhun suola ja sokeri! Postaustoiveita kuulemalla ja toteuttamalla toivoisin saavani teidät lukijatkin taas innostumaan! Eikä mua yhtään haittaisi jos blogivierailujen määrä nousisi entiselle 100%-tasolle nykyisestä 25-30%:sta. Kiitos jo etukäteen kaikille ja erityiskiitos teille, jotka olette pysyneet matkassani koko tämän talven! Pus! 

Aurinkoista sunnuntaita!


*Anu


torstai 2. maaliskuuta 2017

Saarihyppelyä Thaimaassa osa 1: Koh Jum ja Koh Lanta


Sawaddee kha!

Seitsemän viikon Kaakkois-Aasia-kierrokseni on nyt onnellisesti ja onnistuneesti takana. Matkan puolivälissä blogini hiljeni, sillä siirryin Vietnamista Thaimaan upeille rannoille ja minulla oli rehellisesti sanottuna parempaa tekemistä. Lisäksi minulla oli vihdoinkin matkaseuraa, joten bloggaamisen sijaan vietin illat hyvässä seurassa. Krabin Ao Nangissa viisi soolomatkailevaa naista löivät hynttyyt yhteen (kiitos Facebookin matkaseuraryhmien!), löysivät yhteisen sävelen ja lähtivät saarihyppelylle. Hyppely käsitti viisi saarta Andamaanien merellä. Tässä ensimmäisessä postauksessa hyppäämme niistä kahdelle, Koh Jumille ja Koh Lantalle ja seuraavassa on luvassa upea saaritrio Koh Ngai- Koh Mook - Koh Kradan. Laita aurinkolasit päähän, sillä nyt saattaa häikäistä!


Koh Jum

Saarihyppely starttasi rauhalliselta Koh Jumin saarelta. Saari sijaitsee lähellä mannerta monille tutumman saaren, Koh Lantan pohjoispuolella. Saavuimme saarelle lautalla Krabi Townista (noin tunnin matka). Lautta ei pääse rantaan, koska laituria ole, joten pitkähäntävene kuljetti meidät lautalta rantaan. Tämä on varsin yleinen käytäntö Thaimaan pikkusaarilla, joilla ei ole satamaa/laituria.

Saarella on jonkin verran paikallisasutusta ja muutamia hotelleja. Saaren eteläkärjessä on pieni Koh Jumin kylä, jossa piipahdimme mopotaksikyydillä. Kylällä on muutama ravintola (joista saattaa löytää myös sängyn... kts. kuva alla) ja minimarketti. Koh Jumilla turismi keskittyy saaren länsirannalle, missä onkin kilometrikaupalla todella rauhallista valkeahiekkaista rantaa. Palveluja täällä rannan tuntumassa ei ole paria pikku kioskia lukuunottamatta (n. 1km matka hotelliltamme). Ravintolatarjontakin keskittyy hotelleihin (tai paremminkin bungalowiresortteihin). Vietimme saarella kolme yötä Andaman Beach Resortissa. Resortti oli varsin yksinkertainen, mutta oikein mukava ja ravintola tarjosi todella hyvää ruokaa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut viettää saarella pari lisäyötä. Rantaelämän lisäksi saarella ei ole oikeastaan mitään muuta aktiviteettia. Paitsi jos käy yhtä hyvä tuuri kuin meille, niin saattaa päästä kuokkimaan rantahäihin auringonlaskun aikaan. Saimme todistaa, kun tanskalainen nuoripari sai toisensa. Oh, so romantic!














Koh Lanta

Koh Jumilta siirryimme lautalla saariviisikon suurimmalle ja vilkkaimmalle saarelle, Koh Lantalle. Koh Lanta on monille tuttu, sillä tänne pääsee Suomesta myös pakettimatkalle. Saari on muodoltaan pitkulainen ja suurin osa rannoista sijoittuu saaren länsirannalle. Me majoituimme neljän yön ajan saaren pohjoispuolella sijaitsevalla Khlong Dao Beachillä. Pieni hotellimme Lemonade Boutique Inn sijaitsi loistavalla paikalla pääkadun varrella, siitä oli ainoastaan viiden minuutin kävely rantaan. Ranta on yksi Koh Lantan vilkkaimmista, mutta silti tunnelma oli varsin rauhallinen. Rannalta löytyy hotelleja, ravintoloita, hierontakojuja ja pari minimarkettia. Ja löysimmepä rannan eteläpuolelta myös SUP-lautavuokraamon ja kävimmekin yhtenä päivänä vähän "suppailemassa". 

Koh Lantalla on paljon nähtävää ja moni ottaakin kaiken ilon irti saaresta ajelemalla skootterilla ympäriinsä. Meistä ei ollut skootteriajelulle, joten palkkasimme itsellemme kuskin päiväksi ja kiertelimme ympäri saarta lava-autolla. Saaren eteläkärjessä on kansallispuistoalue (Koh Lanta National Park) ja kaunis pieni majakka. Kävelimme parin kilometrin mittaisen viidakoreitin (pääasiassa rappujen kiipeämistä, huh!) ja yritimme parhaimpamme mukaan väistellä varastelevia apinoita. Pelottavia otuksia! Kansallispuistolta ajelimme pikkuisille vesiputouksille (Khlong Chak waterfall). Putousten löytymisen suhteen meinasi iskeä epäusko, mutta puolen tunnin viidakossa rämpimisen jälkeen ne löytyivät. No, olisin kyllä toivonut vähän isompia putouksia siitä hyvästä, että hikipäässä flunssaisena raahauduin perille asti. 

Päivän viimeisenä etappina oli saaren itäpuolella sijaitseva Old Town. En kyllä tiedä, mikä siitä tekee niin vanhan. Minun mittapuulla pieni kylä näytti aika tavalliselta thaimaalaiselta kylältä puutaloineen. Old Town oli selkeästi "tehty" turisteille. Ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä vierivieressä, välissä jokunen hostelli. Tunnin mittainen visiitti oli vallan riittävä. Huomattavasti parempi vaihtoehto tuliaisten shoppailuun on pääkylä Saladan, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Saladanista löytyy runsaasti ravintoloita, matkatoimistoja, basaari ja iso supermarketti. Saladanissa on myös saaren pääsatama, josta lähtee suurin osa lautoista. Kaksi viimeistä yötä majoituimme juurikin Saladanissa Lanta Pura-hotellissa.













Kaksi varsin erilaista saarta niin kooltaan kuin tunnelmaltaan. Koh Jumin rauhasta oli mukava poiketa muutamaksi päiväksi vilkkaammalle Koh Lantalle, mutta odottakaahan kun kuulette seuraavasta saaresta. Siellä ei ole edes teitä! 

Toivottavasti viihdyt näillä nojatuolimatkoilla! Kauniita rantamaisemia luvassa vielä (ainakin) yhden postauksen verran ja lisäksi mielenpäällä on kaikenlaista muuta matkailuun liittyvää pohdintaa, joista osa päätyy varmasti tänne blogin puolellekin. Pysyhän kuulolla! Ja kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa myös edeltävät postaukseni Vietnamista ja Kambodzasta, ne vasta mielenkiintoisia maita ovatkin. 

Mukavaa torstai-iltaa ja lähestyvää viikonloppua!


*Anu